Mikä VLK?

 

VLK toi­min­nan perus­tana on alu­eel­li­set asia­tun­ti­ja­toi­mi­kun­nat. VLK:ssa toi­mii tutkimus- ja kehit­tä­mis­ryhmä. VLK kokoaa ad hoc ‑työ­ryh­miä. VLK:n jäse­ninä on las­ten ja nuor­ten kun­tou­tuk­sen yhtei­söjä. Hallitustyöskentelyä tukee neu­vot­te­lu­kunta. Kansainvälisesti VLK on ver­kos­toi­nut EACD:n kanssa.

Tavoite ja suuntalinjat

Valtakunnallinen las­ten ja nuor­ten kun­tou­tus — Nationell habi­li­te­ring för barn och ung­dom ry  on vuonna 1953 perus­tettu yhdis­tys. Aiemmin sen nimi oli Vajaaliikkeisten Kunto – Bot för Rörelsehindrade ry. Yhdistys tun­ne­taan puhe­kie­lessä ylei­sim­min lyhen­teen VLK kautta.

VLK:n tar­koi­tuk­sena on edis­tää keskus- tai ääreis­her­mos­toon sekä lihak­sis­toon liit­ty­vistä syistä vam­mau­tu­nei­den las­ten ja nuor­ten kun­tou­tusta, sii­hen liit­ty­vää  tut­ki­musta ja vai­keuk­sien ehkäi­syä. Samalla yhdis­tys tukee vam­mai­sen lap­sen ja nuo­ren oikeutta hyvään elä­mään ja tulevaisuuteen.

Yhdistyksen toi­min­ta­muo­dot:

• alu­eel­li­nen toi­minta: kehit­tä­mis­toi­minta, alu­eel­li­nen vai­kut­ta­mi­nen, kun­tou­tus­pal­ve­lui­den vahvistaminen
• kou­lu­tus­ten edis­tä­mien ja järjestäminen
• pal­ve­lu­toi­min­nan edistäminen
• tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen ja tut­ki­mus­tie­don käy­tön edis­tä­mi­nen ja tukeminen
• vai­kut­taa ja tie­dot­taa tar­koi­tuk­sensa toteutumiseksi

Yhdistyksen toi­minta raken­tuu alan kan­sain­vä­li­sessä ja kan­sal­li­sessa yhtei­söl­li­sessä osaa­mi­sessa ja sen sovel­ta­mi­sessa asian­tun­ti­ja­pal­ve­luina hyvän kun­tou­tuk­sen kehittämiseksi.

Pitkän his­to­riansa aikana yhdis­tys on säi­lyt­tä­nyt alku­pe­räi­set pää­mää­ränsä. Taulukossa on kuvattu VLK:n hal­li­tuk­sen kokoa­mia suun­ta­lin­joja ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Yhdistys perus­tet­tiin vuo­den 1953 lopussa eräi­den maamme joh­ta­vien las­ten­suo­je­lu­jär­jes­tö­jen ja inva­li­di­huol­lon alalla toi­mi­vien sää­tiöi­den toi­mesta. Sen pää­mää­räksi asetettiin

”edis­tää ensi­si­jai­sesti las­ten kes­kus­her­mos­to­vau­rioista joh­tu­vien lii­kun­ta­häi­riöi­den hoi­toa, huol­toa ja kun­tout­ta­mista, laa­tia sitä var­ten suun­ni­telma ja siinä mie­lessä toi­mia jäsen­tensä yhdys­si­teenä ja jakaa sitä tar­koit­ta­vat teh­tä­vät jäsen­tensä ja mui­den eli­mien kesken.”

Lasten eri­tyis­huolto ja ‑ope­tus Suomessa (2. pai­nos 1955).

Tämä pää­määrä on sama, joka kuva­taan pää­sih­teeri Tuija Braxin väli­ra­por­tissa (25.4.2018) yleis­hyö­dyl­lis­ten yhtei­sö­jen roo­lista SOTE-järjestelmässä (s.46)

”Toiminta on sote-palveluja tai laa­jasti koko hyte-ja sote ‑pol­ku­jen tai pal­ve­lui­den ja toi­min­to­jen yhteis­työtä kehit­tä­vää toi­min­taa, jonka tulok­set on määrä saat­taa pysy­väksi osiksi pal­ve­lu­jen tuo­tan­to­ta­poja tai kehi­tys­vai­heen jäl­keen muut­taa puh­taasti mark­ki­noilla ole­viksi pal­ve­luiksi siten, että kehi­tys­han­ketta ei voida pitää kil­pai­lu­neut­ra­li­teet­tia rikkovaksi.”

VLK on jul­kais­sut suun­ni­tel­man lap­sen ja nuo­ren hyvästä kun­tou­tuk­sesta (Koivikko & Sipari 2006), jonka ohjaa hyvän kun­tou­tu­käy­tän­nön sovel­ta­mi­seen toi­min­taym­pä­ris­tössä. VLK on val­mis­tel­lut muis­tion, jonka avulla edis­te­tään näi­den toteut­ta­mista muut­tu­vassa SOTE-ympäristössä.

Tällä het­kellä las­ten ja nuor­ten kun­tou­tus pyr­kii kor­ke­aan laa­tuun eri­kois­tu­malla (ns. vaa­tiva kun­tou­tus) ja koros­taa samalla yhtei­söl­li­syyttä ja yhteis­toi­min­taa. Päämääränä on kun­tou­tu­mi­nen, jossa tar­vi­taan tai­toja ja nii­den sovel­ta­mista. Haasteena on kor­kean laa­dun tuo­mi­nen lap­sen ja per­heen lähiympäristöön.

Lapsen kun­tou­tu­mi­nen ei liity pel­käs­tään kun­tou­tus­suo­rit­tei­siin, vaan se on monien teki­jöi­den summa. Elämän koko moni­nai­suus on tässä vai­kut­ta­massa ja sen ohjailu ja orga­ni­sointi on kovin laaja asia. Korkeaan laa­tuun pyrit­täessä ns. vaa­ti­van kun­tou­tuk­sen olisi kyet­tävä raken­ta­maan mie­lek­käitä toi­min­ta­ko­ko­nai­suuk­sia lap­sille ja nuo­rille yhteis­kun­nan koko­nai­suu­desta par­haalla tavalla, siten että pää­huo­mio ei kiin­nity suo­rit­tei­den ker­ta­mää­riin ja ominaisuuksiin.

Kuntoutukseen liit­tyy tie­toa ja tai­toa, joka on sille omi­naista. Tämä ei mer­kitse sitä, että se pitäisi hah­mot­taa eril­li­senä. Yhteisöllisyys ja osal­lis­tu­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­nen saa­vu­te­taan yhteis­toi­min­nalla ja teh­dään lap­sen ja per­heen lähiym­pä­ris­tössä. Esimerkiksi vaa­ti­van kun­tou­tuk­sen suun­nit­telu tapah­tuu osin hyvin­kin kau­kana lap­sen lähiym­pä­ris­töstä. Seurauksena on ehkä kor­kea laatu, mutta myös suu­ria ongel­mia saa­ta­vuu­den ja saa­vu­tet­ta­vuu­den kohdalla.

Kuntoutuksen tär­kein osa, vaa­tiva kun­tou­tus, ei siksi aina toteudu par­haalla tavalla ja vii­veitä on. Näinhän asia ei saisi olla, toki vaa­tiva kun­tou­tus on ensi­si­jai­nen.  Aalto-yliopiston sel­vi­tys (2018) käyt­tää kie­li­ku­vaa ”asiak­kaan matka  kun­tou­tus­pal­ve­lui­den käyt­tä­jäksi”, joka tahat­to­masti kuvaa saa­vu­tet­ta­vuu­den ongel­mia. Tätä mat­kaa tulee hel­pot­taa – hyvät­kin pal­ve­lut ovat tehot­to­mia jos ne ovat liian kau­kana ja erillään.

– Aalto-yliopiston talous­tie­teen työ­ryhmä. Vaativan lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen han­kinta – Kela 2017. Kommentteja han­kin­to­jen suun­nit­te­lua var­ten. 15.2.2018.